Hei kaikki! Olen pahoillani, etten ole kirjoitellut tänne viime aikoina. Olen ollut sairaana - itse asiassa kaksi kertaa, ja viimeisin kerta kesti yli viikon. No, olipa sekin uusi kokemus olla sairaana ulkomailla... Jouduin käymään kahdesti lääkärissä kansainvälisellä lääkäriklinikalla ja näistä ensimmäisellä kerralla olin myös tiputuksessa koska en pystynyt syömään mitään. Nyt alan olla suhteellisen kunnossa, mutta väsyn yhä normaalia helpommin, joten edelleen pitää lepäillä.
Kirjoittelen myöhemmin lisää, halusin vain tulla kertomaan, miksi blogi on ollut niin hiljainen. :)
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Being sick
Hello all! I am sorry that I haven't posted here lately. I have been sick - actually two times, and the last one lasted over a week. Well, that was a new experience for me to be sick abroad... I had to go to see a doctor two times in an international medical clinic and also had an IV (not both times, only the first) because I could not eat anything. Now I am quite okay, but I still get tired more easily than normally, so I try to rest more.
I will write more later, just wanted to inform you why the blog has been so quiet. :)
I will write more later, just wanted to inform you why the blog has been so quiet. :)
tiistai 7. lokakuuta 2014
Uusia ihmisiä, uusia paikkoja, opettamista
Hei taas! Olen kuullut monilta ihmisiltä, että he pitävät blogini lukemisesta ja että se on heistä mielenkiintoinen. Kiitos kaikille, minulle merkitsee paljon tietää, että oikeasti luette tätä blogia. :) Tästä eteenpäin en kirjoita erikseen jokaisesta päivästä, koska monet päivistäni eivät ole kovin jännittäviä - saatan olla koko päivän firmassa koodaamassa... Saatte siis vain kohokohdat.
Viikko sitten sunnuntaina olin kokoontumisessa, jossa oli paikalla sekä vietnamilaisia että ulkomaalaisia. Menin sinne Ms. N:n kanssa, joka on ollut minulle suuri apu ja mahtavaa seuraa. Kokoontuminen oli oikein mukava, juttelin monien uusien ihmisten kanssa, ja yhtä tyttöä, H:ta, olen nähnyt myös jälkeenpäin (lisää siitä myöhemmin). Join jotain juomaa jossa oli hyytelökuutioita - en ole nähnyt mitään sellaista aiemmin.
Pari päivää sitten kuulin, että eräs henkilö, joka oli kokoontumisessa, ryöstettiin heti sen jälkeen ja menetti kaiken mukaanlukien passin ja rahat. Pistää todella miettimään että täällä täytyy olla varovainen.
Torstaina oli ensimmäinen kertani kurssiassistenttina Linux-kurssilla. Se oli melkoinen kokemus. Olen tehnyt paljon kurssiassarointihommia Suomessa monilla erilaisilla kursseilla, joten työ itsessään oli tuttua. Työni oli olla paikalla vastaamassa kysymyksiin ja auttamassa tehtävissä. Ongelma täällä on kuitenkin kommunikaatio. Monet (ehkä useimmat) opiskelijoista eivät puhu englantia kovin hyvin, jos lainkaan. Toinen ongelma on, että toisinaan minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää heidän aksenttiaan. Tilanne oli siis se, että he eivät ymmärtäneet minua enkä minä heitä. Epäilen myös, että kun annoin heille linkkejä Stack Overflow'hun ja muille apusivuille, hei eivät luultavasti ymmärtäneet niitäkään... No, katsotaan miten ensi kerta menee. Yritän ainakin puhua vielä hitaammin, jospa ainakin he ymmärtäisivät minua paremmin.
Assaroinnin jälkeen tapasin U:n ja hänen ystävänsä. Molemmat puhuvat erittäin hyvää englantia, koska se on heidän pääaineensa. Meillä oli oikein kivaa, he kierrättivät minua NLU:n kampusalueella. Siellä oli alue täynnä ruokakojuja, ja söimme herkullisia kääryleitä, joiden vietnaminkielisen nimen olen unohtanut. Tämän jälkeen menin Ms. N:n kanssa kirjakauppaan. Pidän aina kirjakaupoista, vaikka useimmat kirjat olisi kirjoitettu kielellä jota en ymmärrä. Manga näyttää olevan täälläkin suosittua, etenkin Salapoliisi Conan.
Sunnuntaina menin etsimään reittiä kuntosalille, jonka kotisivun löysin. Kesti noin puoli tuntia kävellä sinne (en siis mennyt sisään, vain katsomaan missä se on). Reitti oli kuitenkin jalankulkijalle epämiellyttävä, joten en tiedä, haluanko alkaa käydä siellä. (Tämä kaupunki ei todellakaan ole jalankulkijoita varten vaan mopoilijoita.) Kapeat jalkakäytävät ja pelottavat tienylitykset eivät olleet houkuttelevia. Onneksi kuulin H:lta toisesta salista, joka sijaitsee paremmassa paikassa, joten ehkä menen sinne jos minulla on aikaa.
Sunnuntaina menin kiertelemään kaupungilla H:n ja hänen ystävänsä kanssa. Kävimme kuuluisassa Ben Thanh Market:ssa (basaarityyppinen paikka siis), kauppakeskuksessa alueella 7 (se oli kuten mikä tahansa kauppakeskus Euroopassa) ja kiinalaiskortteleissa. Kiinalaiskortteleissa menimme basaariin, joka oli aivan muuta kuin mitä olen koskaan ennen nähnyt. (Jopa Ben Thanh Market, vaikka olikin täynnä tavaroita ja ihmisiä, ei ollut mitään tähän verrattuna.) Tavaran määrä oli aivan uskomaton. Laukkuja, kenkiä ja koruja lattiasta kattoon ja todella kapeat käytävät täynnä ihmisiä. Siellä oli myös valtavat määrät erilaisia ruokatavaroita, joista suurinta osaa en tunnistanut. (Myös haju oli jotain, mitä en ole kokenut ennen.) Tämän jälkeen menimme todella kivaan kahvilaan, josta tuli mieleen Berliini. Se sijaitsi vanhahkossa kerrostalossa, eikä sinne kyllä löytäisi jos ei tietäisi missä se on. Pidin siitä todella paljon.
Oho, ajattelin kirjoittaa tällä kertaa vain lyhyen postauksen... :D Ei ihan niin lyhyt sitten.
Viikko sitten sunnuntaina olin kokoontumisessa, jossa oli paikalla sekä vietnamilaisia että ulkomaalaisia. Menin sinne Ms. N:n kanssa, joka on ollut minulle suuri apu ja mahtavaa seuraa. Kokoontuminen oli oikein mukava, juttelin monien uusien ihmisten kanssa, ja yhtä tyttöä, H:ta, olen nähnyt myös jälkeenpäin (lisää siitä myöhemmin). Join jotain juomaa jossa oli hyytelökuutioita - en ole nähnyt mitään sellaista aiemmin.
Pari päivää sitten kuulin, että eräs henkilö, joka oli kokoontumisessa, ryöstettiin heti sen jälkeen ja menetti kaiken mukaanlukien passin ja rahat. Pistää todella miettimään että täällä täytyy olla varovainen.
Torstaina oli ensimmäinen kertani kurssiassistenttina Linux-kurssilla. Se oli melkoinen kokemus. Olen tehnyt paljon kurssiassarointihommia Suomessa monilla erilaisilla kursseilla, joten työ itsessään oli tuttua. Työni oli olla paikalla vastaamassa kysymyksiin ja auttamassa tehtävissä. Ongelma täällä on kuitenkin kommunikaatio. Monet (ehkä useimmat) opiskelijoista eivät puhu englantia kovin hyvin, jos lainkaan. Toinen ongelma on, että toisinaan minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää heidän aksenttiaan. Tilanne oli siis se, että he eivät ymmärtäneet minua enkä minä heitä. Epäilen myös, että kun annoin heille linkkejä Stack Overflow'hun ja muille apusivuille, hei eivät luultavasti ymmärtäneet niitäkään... No, katsotaan miten ensi kerta menee. Yritän ainakin puhua vielä hitaammin, jospa ainakin he ymmärtäisivät minua paremmin.
Assaroinnin jälkeen tapasin U:n ja hänen ystävänsä. Molemmat puhuvat erittäin hyvää englantia, koska se on heidän pääaineensa. Meillä oli oikein kivaa, he kierrättivät minua NLU:n kampusalueella. Siellä oli alue täynnä ruokakojuja, ja söimme herkullisia kääryleitä, joiden vietnaminkielisen nimen olen unohtanut. Tämän jälkeen menin Ms. N:n kanssa kirjakauppaan. Pidän aina kirjakaupoista, vaikka useimmat kirjat olisi kirjoitettu kielellä jota en ymmärrä. Manga näyttää olevan täälläkin suosittua, etenkin Salapoliisi Conan.
Sunnuntaina menin etsimään reittiä kuntosalille, jonka kotisivun löysin. Kesti noin puoli tuntia kävellä sinne (en siis mennyt sisään, vain katsomaan missä se on). Reitti oli kuitenkin jalankulkijalle epämiellyttävä, joten en tiedä, haluanko alkaa käydä siellä. (Tämä kaupunki ei todellakaan ole jalankulkijoita varten vaan mopoilijoita.) Kapeat jalkakäytävät ja pelottavat tienylitykset eivät olleet houkuttelevia. Onneksi kuulin H:lta toisesta salista, joka sijaitsee paremmassa paikassa, joten ehkä menen sinne jos minulla on aikaa.
Sunnuntaina menin kiertelemään kaupungilla H:n ja hänen ystävänsä kanssa. Kävimme kuuluisassa Ben Thanh Market:ssa (basaarityyppinen paikka siis), kauppakeskuksessa alueella 7 (se oli kuten mikä tahansa kauppakeskus Euroopassa) ja kiinalaiskortteleissa. Kiinalaiskortteleissa menimme basaariin, joka oli aivan muuta kuin mitä olen koskaan ennen nähnyt. (Jopa Ben Thanh Market, vaikka olikin täynnä tavaroita ja ihmisiä, ei ollut mitään tähän verrattuna.) Tavaran määrä oli aivan uskomaton. Laukkuja, kenkiä ja koruja lattiasta kattoon ja todella kapeat käytävät täynnä ihmisiä. Siellä oli myös valtavat määrät erilaisia ruokatavaroita, joista suurinta osaa en tunnistanut. (Myös haju oli jotain, mitä en ole kokenut ennen.) Tämän jälkeen menimme todella kivaan kahvilaan, josta tuli mieleen Berliini. Se sijaitsi vanhahkossa kerrostalossa, eikä sinne kyllä löytäisi jos ei tietäisi missä se on. Pidin siitä todella paljon.
Oho, ajattelin kirjoittaa tällä kertaa vain lyhyen postauksen... :D Ei ihan niin lyhyt sitten.
New people, new places, teaching
Hello again! I have heard from many people that they like to read this blog and find it interesting. Thank you all, it means a lot to me to know that you actually read this blog. :) From now on I don't write about every single day because many of my days are not so exciting - I might be a whole day in the company coding... So you will get only some highlights.
On Sunday a week ago I was at a gathering where were both Vietnamese and foreigners. I went there with Ms. N, who has been a great help and great company for me. The gathering was very nice, I talked with many new people, and one girl, H, I have seen also afterwards (more about that later). I drank a drink whick had some kind of jelly cubes in it - I haven't seen anything like that before.
A couple of days ago I heard that one person who was at the gathering had been robbed right after it and lost everything, including passport and money. It really makes to think that you really have to be careful here.
On Thursday I had my first session as a teaching assistant in a Linux course. It was quite an experience. I have done lots of teaching assisting in Finland in many different courses, so the work itself was familiar. My job was to be available for questions and help them to do the exercises. The problem here, however, is communication. Many (maybe most) of the students don't speak English very well, if at all. The other problem is that occasionally I have real difficulties to understand their accent. So basically the situation was that they did not understand me and I did not understand them. I also suspect that when I gave them some links to Stack Overflow and other helping sites they probably did not understand them... Well, let's see how the session goes this week. I will try to speak even more slowly, maybe at least they will understand me better.
After the assisting session I went to see U and her friend (I have to think about with what letter I should call him, his letter is already used in this blog.). They both speak very good English as it is their major. We had very good time. They took me around the NLU campus area. There was an area full of different food stalls and we ate delicious rolls (I don't remember their Vietnamese name any more). After that I went to a bookstore with Ms. N. I always like bookstores, though most of the books are written in a language I don't understand. Manga seems to be popular also here, especially Detective Conan.
On Saturday I went to explore a route to a gym whose homepage I had found. It took about half an hour to go there (I did not go inside just checked where it is). The route was unpleasant for a pedestrian, though, so I am not sure if I want to start to go there. (This city really is not for pedestrians, this is for motorbike riders.) Narrow pavements and scary street crossings were not tempting. Luckily I heard from H about another gym which would be in a better place, so maybe I will go there if I have time.
On Sunday I went to go round the town with H and her friend. We visited the famous Ben Thanh market, a shopping mall in District 7 (that was like any shopping mall in Europe) and Chinese quarters. In Chinese quarters we went to a bazaar which was nothing like anything I have seen before. (Even Ben Thanh market, though full of stuff and people, was nothing compared to this.) The amount of goods was unbelievable. Bags, shoes, accessories from floor to ceiling and very narrow corridors crowded with people. There was also a huge amout of different foods, most of which I did not recognize. (The smell was also something I have not experienced before.) After that we went to a very nice coffee shop which reminded me of Berlin. It was in an older house, you could not find there if you did not know where it is. I liked it very much.
Oops, I thought to write only a short post this time... :D Not so short, after all.
On Sunday a week ago I was at a gathering where were both Vietnamese and foreigners. I went there with Ms. N, who has been a great help and great company for me. The gathering was very nice, I talked with many new people, and one girl, H, I have seen also afterwards (more about that later). I drank a drink whick had some kind of jelly cubes in it - I haven't seen anything like that before.
A couple of days ago I heard that one person who was at the gathering had been robbed right after it and lost everything, including passport and money. It really makes to think that you really have to be careful here.
On Thursday I had my first session as a teaching assistant in a Linux course. It was quite an experience. I have done lots of teaching assisting in Finland in many different courses, so the work itself was familiar. My job was to be available for questions and help them to do the exercises. The problem here, however, is communication. Many (maybe most) of the students don't speak English very well, if at all. The other problem is that occasionally I have real difficulties to understand their accent. So basically the situation was that they did not understand me and I did not understand them. I also suspect that when I gave them some links to Stack Overflow and other helping sites they probably did not understand them... Well, let's see how the session goes this week. I will try to speak even more slowly, maybe at least they will understand me better.
After the assisting session I went to see U and her friend (I have to think about with what letter I should call him, his letter is already used in this blog.). They both speak very good English as it is their major. We had very good time. They took me around the NLU campus area. There was an area full of different food stalls and we ate delicious rolls (I don't remember their Vietnamese name any more). After that I went to a bookstore with Ms. N. I always like bookstores, though most of the books are written in a language I don't understand. Manga seems to be popular also here, especially Detective Conan.
On Saturday I went to explore a route to a gym whose homepage I had found. It took about half an hour to go there (I did not go inside just checked where it is). The route was unpleasant for a pedestrian, though, so I am not sure if I want to start to go there. (This city really is not for pedestrians, this is for motorbike riders.) Narrow pavements and scary street crossings were not tempting. Luckily I heard from H about another gym which would be in a better place, so maybe I will go there if I have time.
On Sunday I went to go round the town with H and her friend. We visited the famous Ben Thanh market, a shopping mall in District 7 (that was like any shopping mall in Europe) and Chinese quarters. In Chinese quarters we went to a bazaar which was nothing like anything I have seen before. (Even Ben Thanh market, though full of stuff and people, was nothing compared to this.) The amount of goods was unbelievable. Bags, shoes, accessories from floor to ceiling and very narrow corridors crowded with people. There was also a huge amout of different foods, most of which I did not recognize. (The smell was also something I have not experienced before.) After that we went to a very nice coffee shop which reminded me of Berlin. It was in an older house, you could not find there if you did not know where it is. I liked it very much.
Oops, I thought to write only a short post this time... :D Not so short, after all.
lauantai 4. lokakuuta 2014
Kuvia / Pictures
Hotellihuoneeni / My hotel room
Yliopistolta, vasemmalla informaatioteknologian tiedekunta jossa olen vierailemassa / At the university, on the left the Faculty of Information Technology where I am visiting
Matkalla harjoittelufirmaan. Loppumatkalla on harvinaisen vähäliikenteinen osuus. / On my way to the internship company. The last part of the journey has very few traffic which is rare here.
Liikennettä bussin ikkunasta kuvattuna / Some traffic, photo taken through a bus window
Ja vähän vähemmän liikennettä / And a little less traffic
Talo bussimatkan varrelta, huomatkaa pyykit / A house on my way by bus, notice the laundry
Sotamuseosta / From the War Remnants Museum
Puisto, joka on omistettu poliittisen itsemurhan tehneelle munkille / A park dedicated to a monk who committed a political suicide
Herkullinen, makea vihreän teen makuinen juoma / A delicious, sweet green tea flavored beverage
Yliopistolta, vasemmalla informaatioteknologian tiedekunta jossa olen vierailemassa / At the university, on the left the Faculty of Information Technology where I am visiting
Matkalla harjoittelufirmaan. Loppumatkalla on harvinaisen vähäliikenteinen osuus. / On my way to the internship company. The last part of the journey has very few traffic which is rare here.
Liikennettä bussin ikkunasta kuvattuna / Some traffic, photo taken through a bus window
Ja vähän vähemmän liikennettä / And a little less traffic
Talo bussimatkan varrelta, huomatkaa pyykit / A house on my way by bus, notice the laundry
Sotamuseosta / From the War Remnants Museum
Puisto, joka on omistettu poliittisen itsemurhan tehneelle munkille / A park dedicated to a monk who committed a political suicide
Herkullinen, makea vihreän teen makuinen juoma / A delicious, sweet green tea flavored beverage
lauantai 27. syyskuuta 2014
Harjoittelu, yliopisto, museo ja ihmisiä
Keskiviikkona menin ensimmäistä kertaa firmaan, jossa olen harjoittelussa. Firma on yksi suurimmista IT-firmoista Vietnamissa ja sijaitsee IT-firmojen muodostamassa "kylässä". Matka hotellilta sinne kestää noin puolitoista tuntia. Suunnitelmana on, että olen siellä kaksi tai kolme päivää viikossa, maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Työtehtäväni liittyvät Natural Language Processingiin (luonnollisen kielen käsittely, en ole varma kuinka laajasti suomennosta käytetään), joka on minua muutenkin suuresti kiinnostava aihepiiri, joten olen hyvin tyytyväinen. :) Keskiviikkona ja eilen otin selvää teoriasta joka on kyseisen projektin taustalla ja luin vanhaa koodia jne. Toivottavasti pääsen ensi viikolla itsekin koodaamaan. Tiimikaverini ovat oikein mukavia, kävimme kahvilla perjantaina.
Keskiviikkona minulla oli hieman vaikeuksia päästä firmasta takaisin hotellille. Ensin en huomannut oikeaa bussipysäkkiä, joten lähdin kävelemään täysin väärään suuntaan. Jalkakäytävä oli todella kapea ja sillä oli moottoripyöriä, ruokakojuja ja ties mitä muuta. Jalkakäytävällä ei siis oikein mahtunut kävelemään joten minun piti kävellä vilkasliikenteisen ajoradan reunaa. Kun lopulta pääsin bussiin, seuraava haaste oli löytää paikka jossa jäädä pois. Tunnistin oikean paikan liian myöhään ja menin seuraavalle pysäkille, josta sitten yritin pimeässä löytää kartan kanssa hotellille. Onneksi lopulta onnistuin. Perjantaina tulomatka menikin sitten paremmin.
Torstaina menin yliopistolle ja tutustuin moniin opettajiin ja opiskelijoihin. Jotkut puhuivat hyvää englantia, mutta useimmat opiskelijat olivat hieman hermostuneita eivätkä juuri puhuneet. Kuulin, että he ovat kyllä opiskelleet englantia, mutta eivät koskaan käytännössä puhuneet sitä, joten se on heille vaikeaa. Ymmärrän heitä hyvin, koska olen itsekin hermostunut jos pitää puhua kieltä jota en ole juuri puhunut. Minulla oli kuitenkin oikein hauskaa. Menimme kampuksella sijaitsevaan kahvilaan ja joimme jääkahvia ja jääteetä ja söimme vietnamilaisia hedelmiä. Pikkuruiset hedelmät, joiden nimi on sori, olivat todella hyviä. Juttelin paljon erään tytön, U:n, kanssa, joka puhui erittäin sujuvaa englantia. Toivottavasti näemme pian uudelleen. Iltapäivällä eräs opettaja, Ms. N, kyyditsi minut skootterillaan takaisin hotellille. Se oli todella hauskaa, nautin todella kaupungin näkemisestä skootterin kyydistä. Matkalla kävimme myös syömässä päivälliseksi kala-nuudelikeittoa, ja kun sitten alkoi sataa, menimme kahvilaan. Siellä join todella hyvää vihreää teetä kookosmaidolla. Huomenna menen Ms. N:n kanssa tapaamiseen jossa on täällä asuvia ulkomaalaisia ja paikallisia. Luulen että siitä tulee hauskaa.
Eilen illalla olin päivällisellä Mr. P:n ja hänen perheensä sekä joidenkin heidän ystäviensä kanssa. Söimme erittäin mielenkiintoista ruokaa: kääryleitä jotka käärimme itse riisipaperista, laittaen sisälle vihanneksia ja lihaa. Se oli todella hauskaa. Sen jälkeen söimme erittäin hyvää nuudelikeittoa. Oli mukavaa tavata Mr. P:n vaimo ja heidän söpö 4-vuotias tyttärensä.
Tänä aamuna menin sotamuseoon, joka sijaitsee aivan hotellini vieressä. Se oli mielenkiintoinen käynti. En tiedä paljoa Vietnamin sodasta, mutta ehkä minun täytyy ruveta ottamaan selvää. Liikuttavin asia olivat kovat Agent Orangen uhreista. Agent Orange on myrkky, jota USA:n armeija ruiskutti Vietnamiin sodan aikana. Se ei vaikuta pelkästään siihen kosketuksissa olleisiin ihmisiin vaan myös heidän jälkeläisiinsä. Kuvissa näkyi erilaisia epämuodostumia joita Agent Orange on aiheuttanut aivan viime vuosiin asti. Näin myös joitain myrkyn uhreja museon aulassa, he valmistivat ja myivät helmikoristeita. Jotkut olivat hyvin lyhyitä ja joillain oli epämuodostuneet raajat. Eräällä miehellä ei ollut silmiä, mutta hän soitti silti sähköpianoa. Luulen, että minun täytyy ajatella vielä myöhemminkin asioita, joita näin museossa ja ottaa paremmin selvää sodan vaiheista ja ihmiskohtaloista.
Keskiviikkona minulla oli hieman vaikeuksia päästä firmasta takaisin hotellille. Ensin en huomannut oikeaa bussipysäkkiä, joten lähdin kävelemään täysin väärään suuntaan. Jalkakäytävä oli todella kapea ja sillä oli moottoripyöriä, ruokakojuja ja ties mitä muuta. Jalkakäytävällä ei siis oikein mahtunut kävelemään joten minun piti kävellä vilkasliikenteisen ajoradan reunaa. Kun lopulta pääsin bussiin, seuraava haaste oli löytää paikka jossa jäädä pois. Tunnistin oikean paikan liian myöhään ja menin seuraavalle pysäkille, josta sitten yritin pimeässä löytää kartan kanssa hotellille. Onneksi lopulta onnistuin. Perjantaina tulomatka menikin sitten paremmin.
Torstaina menin yliopistolle ja tutustuin moniin opettajiin ja opiskelijoihin. Jotkut puhuivat hyvää englantia, mutta useimmat opiskelijat olivat hieman hermostuneita eivätkä juuri puhuneet. Kuulin, että he ovat kyllä opiskelleet englantia, mutta eivät koskaan käytännössä puhuneet sitä, joten se on heille vaikeaa. Ymmärrän heitä hyvin, koska olen itsekin hermostunut jos pitää puhua kieltä jota en ole juuri puhunut. Minulla oli kuitenkin oikein hauskaa. Menimme kampuksella sijaitsevaan kahvilaan ja joimme jääkahvia ja jääteetä ja söimme vietnamilaisia hedelmiä. Pikkuruiset hedelmät, joiden nimi on sori, olivat todella hyviä. Juttelin paljon erään tytön, U:n, kanssa, joka puhui erittäin sujuvaa englantia. Toivottavasti näemme pian uudelleen. Iltapäivällä eräs opettaja, Ms. N, kyyditsi minut skootterillaan takaisin hotellille. Se oli todella hauskaa, nautin todella kaupungin näkemisestä skootterin kyydistä. Matkalla kävimme myös syömässä päivälliseksi kala-nuudelikeittoa, ja kun sitten alkoi sataa, menimme kahvilaan. Siellä join todella hyvää vihreää teetä kookosmaidolla. Huomenna menen Ms. N:n kanssa tapaamiseen jossa on täällä asuvia ulkomaalaisia ja paikallisia. Luulen että siitä tulee hauskaa.
Eilen illalla olin päivällisellä Mr. P:n ja hänen perheensä sekä joidenkin heidän ystäviensä kanssa. Söimme erittäin mielenkiintoista ruokaa: kääryleitä jotka käärimme itse riisipaperista, laittaen sisälle vihanneksia ja lihaa. Se oli todella hauskaa. Sen jälkeen söimme erittäin hyvää nuudelikeittoa. Oli mukavaa tavata Mr. P:n vaimo ja heidän söpö 4-vuotias tyttärensä.
Tänä aamuna menin sotamuseoon, joka sijaitsee aivan hotellini vieressä. Se oli mielenkiintoinen käynti. En tiedä paljoa Vietnamin sodasta, mutta ehkä minun täytyy ruveta ottamaan selvää. Liikuttavin asia olivat kovat Agent Orangen uhreista. Agent Orange on myrkky, jota USA:n armeija ruiskutti Vietnamiin sodan aikana. Se ei vaikuta pelkästään siihen kosketuksissa olleisiin ihmisiin vaan myös heidän jälkeläisiinsä. Kuvissa näkyi erilaisia epämuodostumia joita Agent Orange on aiheuttanut aivan viime vuosiin asti. Näin myös joitain myrkyn uhreja museon aulassa, he valmistivat ja myivät helmikoristeita. Jotkut olivat hyvin lyhyitä ja joillain oli epämuodostuneet raajat. Eräällä miehellä ei ollut silmiä, mutta hän soitti silti sähköpianoa. Luulen, että minun täytyy ajatella vielä myöhemminkin asioita, joita näin museossa ja ottaa paremmin selvää sodan vaiheista ja ihmiskohtaloista.
Internship, university, museum and people
On Wednesday I went the first time to the company where I have an internship. The company is one of the biggest IT firms in Vietnam and is located in an area where is like a whole "village" of IT firms. It takes about an hour and a half to get there from the hotel. The plan is that I will be there two or three days in a week, Monday, Wednesday and Friday. My tasks will be related to Natural Language Processing, which is an area that interests me very much, so I am very content. :) On Wednesday and yesterday I have got to know the theory behind the project and read old code etc. Hopefully I will next week start to code myself. My teammates are very nice and on Friday we went to coffee.
On Wednesday I had a little difficulties when going back to the hotel. First I did not notice the bus stop where the bus leaves, so I walked to totally wrong direction. The pavement was very narrow and had motorbikes, food stalls and other stuff on it. So actually there was not much room to walk on the pavement so I pretty much had to walk on the road where was quite much traffic. When I finally got to the bus, the next challenge was to find the place to get off. I recognized the right place too late and had to get off next stop and try to find the way to the hotel in a dark with map. Luckily I finally got back. On Friday I then managed better with the bus.
On Thursday i went to the university, NLU, and got to know many teachers and students. Some of them spoke English very well but most of the students were a bit nervous and did not speak much. I heard that they have studied English but not actually never talked it, so it is difficult for them. I understand them well because if I have to speak some language I haven't spoken much, I am also nervous. I had very good time, though. We went to a cafe on the campus and drank ice coffee, ice tea and ate some Vietnamese fruits. Little fruits called sori were very delicious. I talked much with a girl, U, who was very fluent in English. I hope we will meet again soon. In the afternoon a teacher, Ms. N, gave me a ride to the hotel with her scooter. It was very fun, I enjoyed so much to see the city on the scooter. On our way we also went to have dinner, some fish noodle soup, and when it started to rain, we went to a coffee shop. There I drank very delicious green tea with coconut milk. Tomorrow I will go with Ms. N to a gathering where will be expats and local people. I think it will be very fun.
Yesterday evening I had a dinner with Mr. P and his family and some of their friends. We ate a very interesting dish: rolls that we wrapped ourself with rice paper, putting inside some vegetables and meat. It was very fun. After that we ate very good noodle soup. It was very nice to meet Mr. P:s wife and 4-years-old daughter who was very cute.
Today morning I went to the War Remnants Museum which is located right next to my hotel. It was very interesting visit. I don't know much about the Vietnam War but maybe I have to start to find out more. The most moving thing was pictures about the victims of Agent Orange, a toxic that the US Army sprayed to Vietnam during the war. The toxic affects not only the people that are in touch with it but also their descendants. The pictures showed different malformations the Agent Orange has caused until very recent years. I also saw some of the victims in the lobby of the museum, they were making and selling pearl decorations. Some were very short and some had malformed limbs. One man had no eyes but he was playing an electric piano. I think I have to think again many things I saw in the museum and get to know the phases and human destinies of the war better.
On Wednesday I had a little difficulties when going back to the hotel. First I did not notice the bus stop where the bus leaves, so I walked to totally wrong direction. The pavement was very narrow and had motorbikes, food stalls and other stuff on it. So actually there was not much room to walk on the pavement so I pretty much had to walk on the road where was quite much traffic. When I finally got to the bus, the next challenge was to find the place to get off. I recognized the right place too late and had to get off next stop and try to find the way to the hotel in a dark with map. Luckily I finally got back. On Friday I then managed better with the bus.
On Thursday i went to the university, NLU, and got to know many teachers and students. Some of them spoke English very well but most of the students were a bit nervous and did not speak much. I heard that they have studied English but not actually never talked it, so it is difficult for them. I understand them well because if I have to speak some language I haven't spoken much, I am also nervous. I had very good time, though. We went to a cafe on the campus and drank ice coffee, ice tea and ate some Vietnamese fruits. Little fruits called sori were very delicious. I talked much with a girl, U, who was very fluent in English. I hope we will meet again soon. In the afternoon a teacher, Ms. N, gave me a ride to the hotel with her scooter. It was very fun, I enjoyed so much to see the city on the scooter. On our way we also went to have dinner, some fish noodle soup, and when it started to rain, we went to a coffee shop. There I drank very delicious green tea with coconut milk. Tomorrow I will go with Ms. N to a gathering where will be expats and local people. I think it will be very fun.
Yesterday evening I had a dinner with Mr. P and his family and some of their friends. We ate a very interesting dish: rolls that we wrapped ourself with rice paper, putting inside some vegetables and meat. It was very fun. After that we ate very good noodle soup. It was very nice to meet Mr. P:s wife and 4-years-old daughter who was very cute.
Today morning I went to the War Remnants Museum which is located right next to my hotel. It was very interesting visit. I don't know much about the Vietnam War but maybe I have to start to find out more. The most moving thing was pictures about the victims of Agent Orange, a toxic that the US Army sprayed to Vietnam during the war. The toxic affects not only the people that are in touch with it but also their descendants. The pictures showed different malformations the Agent Orange has caused until very recent years. I also saw some of the victims in the lobby of the museum, they were making and selling pearl decorations. Some were very short and some had malformed limbs. One man had no eyes but he was playing an electric piano. I think I have to think again many things I saw in the museum and get to know the phases and human destinies of the war better.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)