Hei taas! Olen kuullut monilta ihmisiltä, että he pitävät blogini lukemisesta ja että se on heistä mielenkiintoinen. Kiitos kaikille, minulle merkitsee paljon tietää, että oikeasti luette tätä blogia. :) Tästä eteenpäin en kirjoita erikseen jokaisesta päivästä, koska monet päivistäni eivät ole kovin jännittäviä - saatan olla koko päivän firmassa koodaamassa... Saatte siis vain kohokohdat.
Viikko sitten sunnuntaina olin kokoontumisessa, jossa oli paikalla sekä vietnamilaisia että ulkomaalaisia. Menin sinne Ms. N:n kanssa, joka on ollut minulle suuri apu ja mahtavaa seuraa. Kokoontuminen oli oikein mukava, juttelin monien uusien ihmisten kanssa, ja yhtä tyttöä, H:ta, olen nähnyt myös jälkeenpäin (lisää siitä myöhemmin). Join jotain juomaa jossa oli hyytelökuutioita - en ole nähnyt mitään sellaista aiemmin.
Pari päivää sitten kuulin, että eräs henkilö, joka oli kokoontumisessa, ryöstettiin heti sen jälkeen ja menetti kaiken mukaanlukien passin ja rahat. Pistää todella miettimään että täällä täytyy olla varovainen.
Torstaina oli ensimmäinen kertani kurssiassistenttina Linux-kurssilla. Se oli melkoinen kokemus. Olen tehnyt paljon kurssiassarointihommia Suomessa monilla erilaisilla kursseilla, joten työ itsessään oli tuttua. Työni oli olla paikalla vastaamassa kysymyksiin ja auttamassa tehtävissä. Ongelma täällä on kuitenkin kommunikaatio. Monet (ehkä useimmat) opiskelijoista eivät puhu englantia kovin hyvin, jos lainkaan. Toinen ongelma on, että toisinaan minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää heidän aksenttiaan. Tilanne oli siis se, että he eivät ymmärtäneet minua enkä minä heitä. Epäilen myös, että kun annoin heille linkkejä Stack Overflow'hun ja muille apusivuille, hei eivät luultavasti ymmärtäneet niitäkään... No, katsotaan miten ensi kerta menee. Yritän ainakin puhua vielä hitaammin, jospa ainakin he ymmärtäisivät minua paremmin.
Assaroinnin jälkeen tapasin U:n ja hänen ystävänsä. Molemmat puhuvat erittäin hyvää englantia, koska se on heidän pääaineensa. Meillä oli oikein kivaa, he kierrättivät minua NLU:n kampusalueella. Siellä oli alue täynnä ruokakojuja, ja söimme herkullisia kääryleitä, joiden vietnaminkielisen nimen olen unohtanut. Tämän jälkeen menin Ms. N:n kanssa kirjakauppaan. Pidän aina kirjakaupoista, vaikka useimmat kirjat olisi kirjoitettu kielellä jota en ymmärrä. Manga näyttää olevan täälläkin suosittua, etenkin Salapoliisi Conan.
Sunnuntaina menin etsimään reittiä kuntosalille, jonka kotisivun löysin. Kesti noin puoli tuntia kävellä sinne (en siis mennyt sisään, vain katsomaan missä se on). Reitti oli kuitenkin jalankulkijalle epämiellyttävä, joten en tiedä, haluanko alkaa käydä siellä. (Tämä kaupunki ei todellakaan ole jalankulkijoita varten vaan mopoilijoita.) Kapeat jalkakäytävät ja pelottavat tienylitykset eivät olleet houkuttelevia. Onneksi kuulin H:lta toisesta salista, joka sijaitsee paremmassa paikassa, joten ehkä menen sinne jos minulla on aikaa.
Sunnuntaina menin kiertelemään kaupungilla H:n ja hänen ystävänsä kanssa. Kävimme kuuluisassa Ben Thanh Market:ssa (basaarityyppinen paikka siis), kauppakeskuksessa alueella 7 (se oli kuten mikä tahansa kauppakeskus Euroopassa) ja kiinalaiskortteleissa. Kiinalaiskortteleissa menimme basaariin, joka oli aivan muuta kuin mitä olen koskaan ennen nähnyt. (Jopa Ben Thanh Market, vaikka olikin täynnä tavaroita ja ihmisiä, ei ollut mitään tähän verrattuna.) Tavaran määrä oli aivan uskomaton. Laukkuja, kenkiä ja koruja lattiasta kattoon ja todella kapeat käytävät täynnä ihmisiä. Siellä oli myös valtavat määrät erilaisia ruokatavaroita, joista suurinta osaa en tunnistanut. (Myös haju oli jotain, mitä en ole kokenut ennen.) Tämän jälkeen menimme todella kivaan kahvilaan, josta tuli mieleen Berliini. Se sijaitsi vanhahkossa kerrostalossa, eikä sinne kyllä löytäisi jos ei tietäisi missä se on. Pidin siitä todella paljon.
Oho, ajattelin kirjoittaa tällä kertaa vain lyhyen postauksen... :D Ei ihan niin lyhyt sitten.
Kivahan näitä on lueskella!
VastaaPoista