Harjoittelu, yliopisto, museo ja ihmisiä

Keskiviikkona menin ensimmäistä kertaa firmaan, jossa olen harjoittelussa. Firma on yksi suurimmista IT-firmoista Vietnamissa ja sijaitsee IT-firmojen muodostamassa "kylässä". Matka hotellilta sinne kestää noin puolitoista tuntia. Suunnitelmana on, että olen siellä kaksi tai kolme päivää viikossa, maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Työtehtäväni liittyvät Natural Language Processingiin (luonnollisen kielen käsittely, en ole varma kuinka laajasti suomennosta käytetään), joka on minua muutenkin suuresti kiinnostava aihepiiri, joten olen hyvin tyytyväinen. :) Keskiviikkona ja eilen otin selvää teoriasta joka on kyseisen projektin taustalla ja luin vanhaa koodia jne. Toivottavasti pääsen ensi viikolla itsekin koodaamaan. Tiimikaverini ovat oikein mukavia, kävimme kahvilla perjantaina.

Keskiviikkona minulla oli hieman vaikeuksia päästä firmasta takaisin hotellille. Ensin en huomannut oikeaa bussipysäkkiä, joten lähdin kävelemään täysin väärään suuntaan. Jalkakäytävä oli todella kapea ja sillä oli moottoripyöriä, ruokakojuja ja ties mitä muuta. Jalkakäytävällä ei siis oikein mahtunut kävelemään joten minun piti kävellä vilkasliikenteisen ajoradan reunaa. Kun lopulta pääsin bussiin, seuraava haaste oli löytää paikka jossa jäädä pois. Tunnistin oikean paikan liian myöhään ja menin seuraavalle pysäkille, josta sitten yritin pimeässä löytää kartan kanssa hotellille. Onneksi lopulta onnistuin. Perjantaina tulomatka menikin sitten paremmin.

Torstaina menin yliopistolle ja tutustuin moniin opettajiin ja opiskelijoihin. Jotkut puhuivat hyvää englantia, mutta useimmat opiskelijat olivat hieman hermostuneita eivätkä juuri puhuneet. Kuulin, että he ovat kyllä opiskelleet englantia, mutta eivät koskaan käytännössä puhuneet sitä, joten se on heille vaikeaa. Ymmärrän heitä hyvin, koska olen itsekin hermostunut jos pitää puhua kieltä jota en ole juuri puhunut. Minulla oli kuitenkin oikein hauskaa. Menimme kampuksella sijaitsevaan kahvilaan ja joimme jääkahvia ja jääteetä ja söimme vietnamilaisia hedelmiä. Pikkuruiset hedelmät, joiden nimi on sori, olivat todella hyviä. Juttelin paljon erään tytön, U:n, kanssa, joka puhui erittäin sujuvaa englantia. Toivottavasti näemme pian uudelleen. Iltapäivällä eräs opettaja, Ms. N, kyyditsi minut skootterillaan takaisin hotellille. Se oli todella hauskaa, nautin todella kaupungin näkemisestä skootterin kyydistä. Matkalla kävimme myös syömässä päivälliseksi kala-nuudelikeittoa, ja kun sitten alkoi sataa, menimme kahvilaan. Siellä join todella hyvää vihreää teetä kookosmaidolla. Huomenna menen Ms. N:n kanssa tapaamiseen jossa on täällä asuvia ulkomaalaisia ja paikallisia. Luulen että siitä tulee hauskaa.

Eilen illalla olin päivällisellä Mr. P:n ja hänen perheensä sekä joidenkin heidän ystäviensä kanssa. Söimme erittäin mielenkiintoista ruokaa: kääryleitä jotka käärimme itse riisipaperista, laittaen sisälle vihanneksia ja lihaa. Se oli todella hauskaa. Sen jälkeen söimme erittäin hyvää nuudelikeittoa. Oli mukavaa tavata Mr. P:n vaimo ja heidän söpö 4-vuotias tyttärensä.

Tänä aamuna menin sotamuseoon, joka sijaitsee aivan hotellini vieressä. Se oli mielenkiintoinen käynti. En tiedä paljoa Vietnamin sodasta, mutta ehkä minun täytyy ruveta ottamaan selvää. Liikuttavin asia olivat kovat Agent Orangen uhreista. Agent Orange on myrkky, jota USA:n armeija ruiskutti Vietnamiin sodan aikana. Se ei vaikuta pelkästään siihen kosketuksissa olleisiin ihmisiin vaan myös heidän jälkeläisiinsä. Kuvissa näkyi erilaisia epämuodostumia joita Agent Orange on aiheuttanut aivan viime vuosiin asti. Näin myös joitain myrkyn uhreja museon aulassa, he valmistivat ja myivät helmikoristeita. Jotkut olivat hyvin lyhyitä ja joillain oli epämuodostuneet raajat. Eräällä miehellä ei ollut silmiä, mutta hän soitti silti sähköpianoa. Luulen, että minun täytyy ajatella vielä myöhemminkin asioita, joita näin museossa ja ottaa paremmin selvää sodan vaiheista ja ihmiskohtaloista.